Join pari siideriä. Päätin luoda itselleni blogin. Nyt pitäisi vain opetella käyttämään tätä systeemiä. Tämä on vissiin joku gurujen blogipalvelu, kun pitää erikoisemmat sivupohjatkin luoda itse. HTML:ää olen varmaan käyttänyt viimeksi 90-luvun lopulla. Että näillä eväillä eteenpäin.

Oletteko te koskaan hävittänyt avaimia? Minä olen. Liian monta kertaa. Onneksi kaikki tähän asti hävittämän avaimeni ovat olleet halpis-Abloy-nykkeleitä, joten olen selvinnyt yhteensä muutamalla kympillä  näistä kadotuksista. Kerran tosin sattui mystinen juttu. Olin Valtakunnallisen Vuokra-osuuskunnan onnellinen (not!) vuokralainen ja kotioveni avasin Exec-avaimella. Se on se mustapäinen, tiedättehän. Kotiavaimen lisäksi minulla oli ns. Emännän avain, jolla pääsi taloyhtiön kellaritiloihin ynnä muihin jännittäviin paikkoihin. Minulla oli niitä kaksi. Sitten toinen hävisi, totaalisesti ja täysin mystisesti. Revin hiuksiani. Olin muuttamassa pois ja tiesin ettei uuden Exec-avaimen teettäminen ole mikään muutaman euron juttu. Kehitin siis traagisen tarinan, jonka avulla toivoin välttäväni maksun. Muuttopäivän päätteeksi marssin isännöintitoimistoon, palautin kaikki jäljellä olevat avaimeni ja kerroin pienen tarinani. Harmikseni olen unohtanut tuon tarinan tarkemman käsikirjoituksen, mutta pääjuoni oli avaimen joutuminen roskiin (vahingossa). Toimistotäti haki avainkansion, laski palauttamani avaimet ja ilmoitti niitä olevan täsmälleen sen verran mitä pitikin. Menin sanattomaksi. Tai, no, taisin tokaista jotain ylenpalttisen fiksua kuten "aijaa", tai muuta sellaista. Raapustin puumerkkini kansioon ja poistuin nolona paikalta.

Tämän nykyisen asunnon avaimet olen hävittänyt kahdesti. Toiset löytyivät puolentoista vuoden kadoksissa olon jälkeen vaatehuoneen uumenista, toiset katosivat takin taskusta Factoryn narikassa. Kyseisen paikan narikkapalvelun kokeneena en yhtään ihmettele, että näin kävi. Kerran sain itse mennä penkomaan naulakkoja, kun narikkasetä oli sekoittanut narikkalaput. Kilttinä tyttönä otin oman takkini ja poistuin yön hämärään. Kotiovella sitten huomasin, ettei avaimia olekaan taskussa. Onneksi parempi puoliskoni oli kotosalla, joten ei tarvinnut sillä kertaa hajoittaa postiluukkua...

Kaverilleni kävi kerran erikoinen episodi avainten kanssa. Jostain syystä hän oli laittanut kotinsa oven turvalukkoon olleessaan itse kotona. En tiedä, pelkäsikö hän kenties jotakin invaasiota. Joka tapauksessa, kun häntä alkoi haluttaa piipahtaa raittiiseen ilmaan ei avaimia löytynytkään mistään. Alkoi epätoivoinen etsintä. Jokainen kaappi, kolo ja laatikko nuuskittiin. Avaimia ei näkynyt. Epätoivo alkoi nostaa päätään. Parin tunnin etsinnän jälkeen hän avasi keittiön roskakaapin oven. Avaimet nököttivät päällimmäisenä roskaämpärissä. Mies oli vapaa ja onnellinen.

Päätän ensimmäiseni blogikirjoitukseni tähän ja avaan kolmannen siiderin. Nööt!